Etelääntulon haluaisin olla näkemässä. Ensin kuuluu peltojen yli läheisen mäen takaa lähestyvää papatusta. Sitten alkaa sankka siniharmaa savuverho lähestymään hasiendaa. Tuo Walterin suunnittelema hyvinkin propsintapainen vastapainepakoputki sirkuttaa ja laulaa lintuin lailla, tuottaen autereen samalla.
Papatuksen lakattua ja ryhtipyörän ollessa jo pysäköitynä kartanolle seisomme kaikki rivissä siinä talon seinustalla märät nenäliinat suun edessä ja odotamme savun hälvenemistä.
Hitaasti haipuvan savuverhon hälvetessä alkaa silmiemme edessä hahmottumaan huimapyöran päällä istuvan henkilön haalea siluetti, joka siittä sitten ajan kuluessa terävöityy jopa ihan tunnistettavaksi hahmoksi.
Ylpeänä istuu hän siinä ratsunsa selässä tuulitötterö kasvojensa edestä otsalle nostettuna ja vasen takajalka rennosti maassa tukien koko komeuden siihen armottomaan "entree"-asentoon, joka oli aikoinaan ominainen Bronsonille hänen saapuessa Harrikallaan jonnekin keskilännen karjatilalle.
Malttamattomimmat vastaanottajat ottavat jo muutaman askeleen lähemmäksi tuota pihaan saapunutta kummajaista varmistaakseen, että siinä todellakin seisoo pyörineen kaikkien Kääkkien suuri idoli ja vilpittömän ihailun kohde, MZ! Todellakin, Hän on saapunut!

Upeeta

Kyllä ESsin, vaikka lähes värinätön kone onkin, kuuluukin ravistella muttereitaan pitkin kyliä ja maanteitä. Siitä tietää että se on kunnossa.

Jos hiuksenhieno värinä alkaa irroittelemaan myös paikkoja hampaista on se määräaikaishuollon tarpeessa. Ja sittenhän sitä voipi kävästä seuraavalla legillä siellä hammaslääkärissäkin...